El Paso valikoitui kiintopisteeksemme road tripillä siksi, että halusimme koukata edes pienen kulmauksen verran Texasin puolelle ja toisaalta Meksikon läheisyys kiehtoi. Olisi ollut hienoa kurvata samalla rajan toiselle puolelle, mutta siihen ei ollut aikaa, enkä tiedä millaisia käytännön toimenpiteitä se olisi vaatinut.
Kaupunkiin saavuttuamme ajelimme aluksi päämäärättömästi rajaa ja Rio Grandea myötäillen. Oli lähes shokki huomata, kuinka kaksi kaupunkia elävät eristettyinä toisistaan ja kuitenkin vain kivenheiton päässä. Kun auton ikkunasta katsoi ulos, näkyi Juárezin puolen talomeri hieman ränsistyneenä mutta paikoin värikkäänä. Siitä ei ollut epäilystäkään, että missä menee raja, sillä muurin läsnäolo oli huomattava ja siellä missä joki ei tuonut lisäestettä rajan ylittämiseen, partioi paikalla vartijat.
Me lähdimme El Pasoon etsimään meksikolaista fiilistä ja sitä myös saimme. Ajoimme autoilukierroksemme päätteeksi keskustassa melko satunnaisesti lähelle rajanylityspaikkaa. Jätimme auton parkkiin ja kiertelimme hetken verran lähikortteleita, joissa soi lattarityyliin musiikki ja talot olivat iloisen värikkäitä samoin kuin kadulla liikkuvat ihmiset. Eipä olisi uskonut, että Texasissa ollaan.
Illalla menimme juuri ennen auringonlaskua kaupungin kauneimmalle näköalapaikalle ja seurasimme pimenevää iltaa ja tuhansien valojen syttymistä. Juárezin puoli näytti kimmeltävälle valomerelle ja sieltä ylhäältä käsin rajanveto tuntui vielä käsittämättömälle: tässä on USA, tuossa on Meksiko. 
Auringon alla 
Aivan huikeen mahtavan näköistä! Mää haluan uudelleen El Pasoon ja tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa! =)
Kyllä mullekin kelpaisi vähän pidempi aika! Joku kerta on otettava uusinta 😉