Uusi lempparini: värikäs Albuquerque

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ei Albuquerque ollut meille juuri millään muotoa edes teoriassa tuttu paikka. Vietimme kaupungissa yhden myöhäisen iltapäivän ja suht aikaisen aamun, joten kovin paljoa emme ehtineet tuossa ajassa näkemään, mutta sekin vähä vakuutti meidät kaupungin omaleimaisuudesta.

Omatoimisen Breaking Bad -kierroksemme lomassa ehdimme näkemään muutenkin kaupunkia, vaikkakin suurin osa ajasta meni autossa istuen. Yksi pysähdyspaikkamme oli New Mexicon yliopiston kampuksen vieressä sijaitseva alue, jonka kuuluisa (ja ainakin Man v. Food -ohjelasta tuttu) Frontier-ravintola houkutteli meitä vähintäänkin päivällisen verran. Jouduimme jättämään auton muutaman korttelin päähän parkkiin, mutta se oli ehdottomasti hyvä käänne, sillä samalla saimme ihastella alueen värikkäitä pikkukauppoja ja ravintoloita. Yliopiston läheisyys näkyi, sillä alue oli selvästi nuorten aikuisten suosiossa.

Frontierin tienoille saapuessamme saimme ravintolan takapihalta ystävällisen huiskautuksen ja tervetulotoivotuksen. Itse ravintola oli hauska sekoitus ainakin kolmea erityyppistä paikkaa ja sapuskat oli todella hyvät ja edulliset.

Ruokailun jälkeen jatkoimme autoilua kohti Albuquerquen keskustaa ja ajelimme auringon laskiessa teatterien ja muiden huvituspaikkojen muodostaman muutaman korttelin alueen läpi. Ohitimme myös puiston, joka näytti olevan meksikolaistaustaisten suosiossa ja jonka laidalle oli parkkeerattu useampikin puunattu lowrider. Me jatkoimme matkaa Rio Granden suuntaan, sillä taivas oli nousevan ukkosmyrskyn johdosta tummanpuhuva ja auringonlasku taas välkehtivän vaaleanpunainen. Arvasimme oikein, satunnaiselta näköalapaikalta, keskeltä asutusaluetta, oli upeat näkymät joelle ja kaupunkiin.

Seuraavana päivänä meillä oli hieman aikaa kierrellä Albuquerquen vanhassa kaupungissa. Olimme sen verran aikaisin liikenteessä, että kovin moni paikka ei ollut auki, mutta toisaalta muut turistit eivät olleet vielä liikenteessä. Alueen talot ovat ihastuttavan pyöristettyjä ja ruskean eri sävyisiä (kuten Albuquerquessa tyypillisesti on) ja jokaisen talon nurkalta roikkui kuivattuja chilipaprikoita. Keskuspuiston laidalla oli vanha Mummo Ankan auton tyylinen ajoneuvo tiessä kiinni, joten luulin sen olevan joku turistijuttu. Hetken autoa tiirailtuani (ja melkein sen etupenkille hypättyäni) huomasin kuitenkin, että kyseessä oli ihan oikesti ajossa oleva auto ja myöhemmin kuulin, että joku tyyppi oli just ajanut sillä siihen parkkiin. Huh, hyvä, etten joutunut putkaan autovarkauden yrityksestä!