Päivä 10: Scifi-meininkiä ja ruokapettymyksiä

Aamu alkoi tänään vihdoinkin niillä vohveleilla! Paitsi että olin ihan unohtanut, että ne maistuvat lähinnä pahville. Vaikka ne kuorruttaisi vaahterasiirapilla. Ei siis enää tartte haikailla niiden perään.

Ennen kuin lähdimme Albuquerquesta kävimme pikaisesti vielä Old Townin alueella. Se meinasi kylläkin jäädä vain haaveeksi, sillä parkkipaikan maksuautomaatti ei hyväksynyt luottokorttejamme eikä siihen käynyt setelit. Kolikoita löysimme yhteensä alle dollarin verran, mikä oli minimimaksu (puoli tuntia). Ai että meinasi mennä hermo. Miksi se luottokortti ei käy kuin joka toisella kerralla? Kokeiltiin sekä Masteria että Visaa. No sitten kaiveltiin autoa ja löydettiin 5 sentin kolikoita, joilla saatiin loppuosa maksusta katettua ja saatiin se puoli tuntia aikaa.

Old Town toi mieleen ne kuvat, jotka olen nähnyt Santa Festä: lämpimän ruskeita kulmista pyöristettyjä matalia rakennuksia ja keskellä lattarihenkinen puisto (toi meidän mieleen Santo Domingon). Siihen aikaan aamusta vanhankaupungin kaupat eivät juurikaan olleet auenneet, joten kadut olivat lähes tyhjiä ja paikalla oli vain muutama muu turisti. Ihastelimme kuivattuja chilejä, joita roikkui useimpien liikkeiden edustalla ja kiertelimme muutamia kortteleita ottamassa kuvia.

Yhdellä kadulla oli ihan Mummo Ankan auton näköinen rottelo, joka oli niin kiinni maassa, että luulin sen olevan turistinähtävyys. Menin jo kurkkimaan autoon sen näköisenä, että saisiko sinne mennä poseeraamaan. Onneksi huomasin kuitenkin auton penkillä tupakat ja kokismukin ennen kun kokeilin ovia, sillä kyseessä oli oikeasti jonkun auto ja Antti kertoi sen kurvanneen parkkiin juuri hetkeä aikaisemmin.

Matka jatkui kohti etelää ja sen varrella oli vielä yksi Breaking Bad -paikka, nimittäin Twisters eli Los Pollos Hermanos. Aamupalan takia meillä ei ollut nälkä, mutta tilasimme isohkot limukat automatkaa varten ja fiilistelimme hetken pikaruokalassa, jonka seinillä oli edelleen muutama kyltti/maalaus kuvausten jäljiltä. Tiskillä oli myös vieraskirja Breaking Bad -faneja varten. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että kaupunkilaiset ovat varsin ylpeitä sarjasta ja sen sijoittumista juuri heidän kotiseudulleen.

Lupasin otsikossa scifiä meininkiä, mutta se ei kyllä tarkoita varsinaisia ufojuttuja tällä kertaa, vaikka New Mexicossa ollaankin. Antti hinkui katsomaan Very Large Array -nimistä paikkaa, joka on radio-observatorio keskellä erämaata. Matkan varrella oli kaksi puoliksi autioituneen näköistä pikkupaikkaa, Socorro ja Magdalena. Ostimme liput omatoimikierrokselle ja pääsimme katsomaan yhtä teleskooppia hieman lähempää. Paikka oli ihan hauska, mutta parasta siellä oli vessat, sillä minulla oli tullut ihan hirveä vessahätä sen ison limukan litkimisestä, eikä pomppuinen tie ainakaan helpottanut oloa. En uskaltanut käydä puskassakaan, kun pelkäsin seriffin pidättävän minut.

Saavuimme tämän päivän majapaikkaamme loppuiltapäivästä ja ollaan ehkä koko reissun hassuimman kuuloisimmalla paikkakunnalla: Truth or Consequences. Viereinen paikka on Elephant Butte, joka aiheutti meissä myös pientä hymynkareilua ja myöhemmin sanakirjasta butte-sanan varsinaisen merkityksen katsomista. Motellimme, Super 6 (eli joku kämäsimmästä päästä oleva), sijaitsee keskustan ulkopuolella ja täällä on lähinnä kaksi hupia: Walmart ja Denny’s. Kävimme siis markettishoppailemassa hieman tuliaisia (itselle chilikastikkeita) ja Antille ihan läpällä Amerikan lipulla varustetun paidan huomista Texasia varten.

Sitten suuntasimme nälissämme Denny’sille, sillä olimme tehneet strategisen valinnan ja skipanneet taas lounaan. Meillä oli herkullisia muistoja paikan Bourbon Bacon -hampurilaisesta ja Caramel Apple Crispistä edelliseltä reissultamme, joten odotukset olivat korkealla. Minä päätin kuitenkin jossakin mielenhäiriössäni mennä välillä vähän terveellisemmällä linjalla, ja tilasin kalaa. Annoksessa piti olla pico de galloa ja avokadoa ja lisukkeeksi otin dippivihannekset ja muusia cheddarilla. Naureskelin jo ennakkoon, että annoskateus iskee varmasti aina, kun jättää tilaamatta hampurilaisen. Ja niinhän siinä kävi, että oma annokseni näytti lähinnä ruokalatyyppiseltä ja lisäksi siitä puuttui ne avokadot ja pico de gallot, eikä dippivihanneksillakaan ollut mitään dippiä (sitä ei tosin erikseen edes luvattu).

En tietenkään suomalaisena voinut huomauttaa asiasta, vaan söin annokseni mukisematta ja mietin ettein 10 dollarin hinnalla voi ehkä parempaa odottaakaan. Lopulta kala oli ihan ok ja ainakin maha täyttyi, mutta menin kyllä myös pihistämään Antin lautaselta pekonia ja ranuja. Se siitä terveellisyydestä! Niin ja se Antin Bourbon Bacon ei ollutkaan niin hyvä kun muisteltiin, joten petyttiin koko Denny’siin. Huomenna annetaan kylläkin toinen mahdollisuus, sillä meidän pitää käydä siellä aamupalalla, jos ei meinata viereisessä Mäkkärissä käydä (ei). Aamupala vaikutti ainakin listassa lupaavalle tuoreine mansikoineen!