Lisää Maya-raunioita (ja valtava koppis!): Coba

Kävimme taannoisella Meksikon reissulla Chichen Itzan lisäksi toisilla Maya-raunioilla Cobassa. Coba on tuntemattomampi kuin Chichen Itza ja samalla vähemmän kunnostettu ja enemmän seikkailuhenkinen. Alue sijaitsee aika lailla viidakon keskellä ja heti alkajaisiksi meitä odotti kepin nokassa jättimäinen koppakuoriainen, jonka kyläläiset olivat löytäneet jostain lähistöltä. Hrrr, kuinka siinä ihan kylmät väreet nousivat tällaiselle ötökkäkammoiselle.

mexico (197)_1024 mexico (194)_1024 mexico (195)_1024

Myös Cobassa on alueen pääpyramidi ja sen huipulle pääsee nousemaan paikoittain huonokuntoisia rappusia pitkin. Näkymät ovat täältäkin hienot ympäröivään viidakkoon. Alueella liikuttiin osittain riksoilla, mikä ehkä vähän kummastutti, sillä olisimme ainakin itse jaksaneet kävellä vallan hyvin. Liekö joku amerikkalaisturistien edesauttama juttu.

Mayojen krikettikenttä:

mexico (205)_1024

Ja joku tyylikäs turisti joka näyttää mallia:

mexico (220)_1024

Pääpyramidi ei näytä edes korkealle…

mexico (280)_1024 mexico (281)_1024 mexico (223)_1024

…mutta kyllä sinnekin oli kiipeämistä!

mexico (227)_1024 mexico (228)_1024

Mayojen kalentereita ja raunioita

Mayojen kalenteri päättyy lähipäivinä ja uutisissa kimpoilee arvauksia maailmanlopusta. Maailmanloppu ei ollut kyllä se asia, joka nostatti itsellä ihokarvat pystyyn seitsemän vuotta sitten Maya-raunioilla vieraillessa. Sen sijaan uhrikaivo oli jotenkin kammottava. Sellainen löytyy ainakin Chichen Itzasta, Meksikosta Yucatanin niemimaalta.

Verrattuna toiseen minulle tuttuun Maya-raunioon, Cobaan, Chichen Itza oli kovin hyväkuntoinen ja siistitty. Ja koska se on varmasti Meksikon tärkein turistinähtävyys, oli siellä iso ravintola ja muut mahdolliset palvelut. Olo oli kuin ulkoilmamuseossa, ei kuin tutkimusmatkailijalla (vrt. Coba, josta lisää myöhemmin).

mexico (35)_1024 mexico (37)_1024 mexico (36)_1024

Silti en voinut olla ihmettelemättä, miten pääpyramidin (El Castillo) huipulle kiipeäminen on niin epävarmalla pohjalla. Toki yhdet (tai kahdet, nyt en muista) portaista oli kunnostettu ja kiipeäminen siinä mielessä helppoa, mutta kun laitetaan satoja turisteja kiipeämään kolmenkymmenen asteen helteessä ilman kaiteita tai muuta tukea, on lähes ihme, ettei siellä pökrätä kesken matkan lähes joka päivä.

mexico (60)_1024 mexico (62)_1024 mexico (64)_1024

Ylöspäin kiipeäminen on periaatteessa helppoa, jos ei katso kertaakaan alaspäin. Ylhäällä odottaa hienot maisemat raunioiden yli ja tuuli henkäisee kivasti. Sitten pitäisi päästä jollain tavalla alas. Tekniikoita oli muistaakseni kolme: 1) kävelet alas yhtä tyynesti kun kävelisit kerrostalon rappua, 2) kävelet melko tyylikkäästi, mutta vähän väliä pitää pysähdellä panikoitumaan siitä kuinka pitkä matka alas on ja kuinka hitaasti oma matkasi etenee, tai 3) laskeudut persiillesi ja istut jokaisen rappusen päällä minuutin kunnes uskallat laskeutua seuraavalle.

Onneksi minun ei tarvinnut turvautu kolmoseen, vaikka ihmettelen suuresti esimerkiksi sitä miestä, joka toteutti tyyliä 1, samalla kuin hänen olkapäillään matkusti pieni lapsi! Siis siinä oli katastrofin ainekset kasassa jos missä. Annoin heidän mennä edelleni, sillä en halunnut jäädä jalkoihin. Pyöriminen alas Maya-pyramidin huipulta ei oikein vastaa mielikuvaani rennosta rantalomasta Meksikossa.

mexico (58)_1024 mexico (41)_1024 mexico (42)_1024 mexico (51)_1024 mexico (54)_1024