Kaksi päivää, kaksi rantaa

Täällä Boracaylla elämä keskittyy lomailuun ja rantaan, mikä sopii vallan mainiosti meille. Olemme nyt olleet täällä kolme kokonaista päivää ja joka päivä olemme nähneet uuden rannat. Huomenna suuntaamme takaisin Hongkongiin ja tämä reissu alkaa vedellä viimeisiään. Olisin voinut lomailla täällä vähän pidempäänkin, vaikka kolme päivää rantaelämää on sekin jo tehnyt tehtävänsä ja hiekka alkaa tulla jo korvistakin ulos. Eikö sitä pääse pakoon minnekään?

Eilen lähdimme kävelemään Bulabog Beachille, joka on Boracayn vastakkaisella puolella kuin suosittu White Beach. Kyseinen ranta on tuulinen ja aallokkoinen ja kite surffareiden suuressa suosiossa. Eipä siellä kyllä uimaan olisi oikein pystynytkään ja auringonottajatkin loistivat poissaolollaan. Seurailimme itse vesiurheilijoilta muurin päällä istuen ja auringosta nauttien. Kotiin päin kävelimme D’Mallin eli saaren suurimman(?) ulkoilmaostarin läpi ja päätimme tulla illalla syömään sinne thaimaalaista ruokaa ja sen sijaan ostimme jäähileiset hedelmämehut.

Iltapäiväauringon ollessa jo laskussa kävelimme vielä White Beachin palmujen varjoon istumaan ja lukemaan kirjoja. Sieltä menimme syömään thaikkuruokaa kuten suunnittelimmekin ja saimme hyvän aterian lempiruuistani: som tamista eli tulisesta papaijasalaatista, tom yum koongista ja paistetusta riisistä. Maksuvaiheessa huomasimme, että käteiset olivat jääneet lähes kaikki hotellille ja korttikaan ei käynyt. Antti sitten kipaisi läheiselle automaatille ja samalla saimme hieman lisäkassaa viimeiselle päivälle. Menimme heti tärväämään käteisiämme läheiselle jäätelökioskille, sillä mango- ym. pehmikset näyttivät niin houkutteleville ja sitä olivatkin!

Yö oli melko mielenkiintoinen, sillä hotelliimme (jonka ehkä ainoat länkkärit olemme) oli tullut iso joukko nuorehkohja ihmisiä ja sen myötä meteli oli melkoinen sekä käytävillä että uima-altaalla. Saimme kuitenkin jonkun tunnin nukuttua ja aamulla heräsimme siihen, että sähköt katkesivat vähän väliä sytyttäen sänkyä kohti suunnatun varavalon.

Päätimme lähteä tänään ystäväni suosituksesta saaren pohjoispäässä sijaitsevalle Puka Beachille ja riemuitsimme jo etukäteen siitä, että nyt pääsimme kunnon mopotaksin kyytiin. Se jos mikä on aasialaista tunnelmaa! Lähtöämme kuitenkin varjosti sadepilvi, joka heitti muutaman pisaran ja lykkäsi lähtöämme hieman, sillä halusimme ensin varmistaa, ettei kohdalle osu mikään rankkasade.

Mopotaksi oli juuri niin hauskaa kun arvelimmekin ja samalla näimme hyvin saarta. Saarella on paljon enemmän paikallisasutusta kuin oletin ennakkoon. Puka Beach oli kivan hippitunnelmainen ja kello kymmenen aikoihin vielä melkein autio. Kuljimme simpukkaisen rantahietikon poikki rannan toiseen päähän ja asettauduimme vehreiden rinteiden varjoon lukemaan taas kirjojamme. Aallot olivat sen verran suuret ja ranta silmämääräisesti äkkisyvä, että uiminen ei houkutellut tällaista pelkuria.

Pikku hiljaa rannalle alkoi tulla sekä maitse että veneillä porukkaa ja kun lähdimme muutaman tunnin päästä, oli rannalla jo vilkkaampi meininki. Onneksi saimme kuitenkin kokea rauhallista tunnelmaa ennen päiväretkeläisiä!

Puka Beachin jälkeen päätimme mennä vielä iltapäiväksi istumaan palmun varjoon kotirannallemme White Beachille. Nälkä pääsi tässä vaiheessa yllättämään ja kävin kipaisemassa meille pikaruokaeväitä rantapiknikiä varten. Ruokaa sai odottaa loputtomalta tuntuneen ajan, mutta lopulta meillä oli vähän kanaa ja ranskalaisia sekä ihanat kylmät jääteet rantapyyhkeiden päällä. Tämäkin oli varsin onnistunut piknik!