Ensimmäinen päivä Boracaylla sisälsi juuri sitä, mitä lähdettiin hakemaankin: rentoa rantaelämää, kirjojen lukemista ja syömistä ja juomista. White Beach on saaren pääranta ja hotellimme sijaitsee aika lailla sen sydämessä, eli lähellä kaikkea kuhinaa. Onneksi rauhallisempaa menoa löytyy kävelemällä rantaa etelään päin.
Otimme koko päiväksi rantatuolit ja lähinnä luimme kirjoja ja kävimme välillä uimassa. Vesi on ihanan kirkasta ja turkoosia ja ranta suhteellisen tyyni, joten uiminen on täällä varsin miellyttävää. Tosin olen sen verran vilukissa, että vaikka vesi on lämmintä, tuntuu se kuumaa ihoa vasten viileältä. Rannalla on paljon kaupustelijoita, mutta aika hyvin viesti menee perille yhdellä ei-kiitoksella.
Aurinko laskee illalla kuuden aikaan, joten lähdimme liikenteeseen hieman ennen sitä ja ehdimme näkemään hiekkaisen rantakadun raukeassa myöhäisen iltapäivän valossa. Tämä on sitä todellista lomatunnelmaa! Palmut muodostavat hienon katoksen kadun ylle.
Koska hotellimme aamupala koostuu lähinnä paikallisista ruuista, pääsimme tutustumaan filippiiniläisiin herkkuihin jo heti aamusta. Herkku lienee hieman väärä sana, sillä possunihrakastiketta mättäessäni meinasi nousta pala kurkkuun. Edes tuoreita hedelmiä ei ollut tarjolla, joten aamupala jäi osaltamme vähän heikoksi suoritukseksi. Hassua muuten, että aamupalaravintolassa on kylttejä, joiden mukaan ruokaa ei saa jättää yhtään tähteeksi, tai joutuu maksamaan tuplahinnan! Pakko oli sitten piilotella niitä syömättä jääneitä ihrapaloja, yöks!
Odotuksemme filippiiniläisen ruuan suhteen eivät olleet kovin korkealla aikaisemminkaan, sillä olin lukenut sen olevan korkeintaan ihan ok, jos hyvin käy. Mausteita ei käytetä jne. Olen kova aasialaisen ruuan ystävä, mutta täällä olemme päättäneet suosiolla syödä sitä mikä milloinkin näyttää parhaimmalta. Eilen istuimme auringonlaskun aikaan rantaravintolassa varpaat hiekassa ja tilasimme hampurilaiset. Tänään tarkoituksena olisi syödä thairuokaa.
Illallisen ja upean auringonlaskun jälkeen suuntasimme rauhalliseen rantabaariin, joka oli levitellyt säkkituoleja pitkin rantahietikkoa. Tilasimme muutamat drinkit ja nautimme pehmeän lämpimästä merituulesta ja lamppuja ja lyhtyjä lukuunottamatta pidemästä biitsistä. Juuri tällaista lomalla kuuluukin olla!
Auringon alla 
Ai kamala! En ole koskaan ennen kuullut, että missään ravintolassa olisi tuollaista kieltoa, ettei saa jättää tähteitä tai tulee tuplahinta! Kuulostaa ihan vitsiltä :O Toivottavasti saisitte nauttia matkalla kuitenkin ihan hyvistäkin pöperöistä. Jos vaikka kävisi niin, että pääsisitte yllättymään vielä positiivisesti, kun ennakko-odotukset on matalalla 🙂
Sanos muuta! Muutenkin koko hotelli oli täynnä sääntöjä ja ohjeistuksia. Pääteltiin, että koska kyseisessä paikassa oli vain aasialaisturisteja meidän lisäksi, niin ehkä ne ei sitten osaa käyttäytyä tai jotain. Mut hassua oli 😀