Kaksi päivää Balilla

Lentomme Balille ei lähtenyt ihan aikataulun mukaan eikä saapuminenkaan sujunut ihan tuosta noin vaan. Käytännössä istuimme Balin kentällä ensin koneessa sähkövian takia, sitten meidät heitettiin hieman epämääräisesti terminaalirakennukseen, jossa härdelli vasta alkoi: ensin jonottaminen viisumin maksutiskille, sitten suuren hallin läpi mutkittelevaan jonoon. Fiilis oli aika epäuskoinen sen jonon nähtyään, mutta totta se oli, passintarkastukseen jonotettiin satojen muiden turistien kanssa ja homma kesti kaksi tuntia. Siinä ajassa laukut olivat jo ehtineet majailla tuloaulan lattialla hyvän tovin, mutta löytyivät kuitenkin henkilökunnan avustuksella pikaisesti. Sitten piti vielä täytellä tullilomake, jota ei millään voitu jakaa koneessa, koska ne oli unohtunut/loppuneet.

Vihdoimme pääsimme ulos tullista ja bongasimme heti kuskimme valko-kultaisessa kaavussa odottamassa herrasväki Heidi Alanderia. Raukka oli odottanut meitä siinä kolme tuntia. Ja me kun kerrankin, kun häämatkalla nyt olemme, olimme hoitaneet kaiken mahdollisimman valmiiksi, kyydit mukaan lukien. Varsinainen taksikuskimme odotteli autohallissa.

Ajomatka lentokentältä Nusa Duan niemelle ei ole pitkä. Matkan varrella maisemat eivät ole kovin paratiisimaiset, mutta ehkä tyypillisen aasialaiset: rämeikköistä harmahtavaa matalikkoa ja paalujen päällä killuvia laitureita. Hieman mietitytti, millainen hotellimme ranta tulisi olemaan. Olin kuullut, että Balin rannat ovat joillekin pettymyksiä, mutta toisaalta Nusa Duan rannat pitäisi olla saaren parhaimmistoa.

Saavuimme Ayodya resortiimme, joka on entinen Hilton ja varmasti Balin hienoimpia vanhoja hotelleja. Fiilis olikin heti juuri sellainen kuin olin toivonutkin: hieno mutta ei kliininen tai liian hienostelevan jäykkä. Aula on mahtipontinen ja palatsimainen ja hotelli koostuu useammasta eri rakennuksesta. Käytävät ovat ulkoilmassa, mutta puisin kattein varusteltuja. Hotellialueen keskellä on iso laguuni, jota ympäröivät kukat sekä balilaiset patsaat ja palmut ja hyvällä tuurilla näkee varaaneja pulikoimassa ihan vieressä. Huoneemme oli siisti, tunnelmallinen ja tilava, vaikka tietenkin hieman vanha. Hotelli oli väsännyt tervehdykseksi häämatkalaisille kukka-asetelman, hedelmiä ja käsintehtyjä suklaita ja pikkuleipiä.

Ensimmäisenä aamuna kirmasimme innoissamme aamupalalle, eikä sen suhteen tarvinnut pettyä: erilaisia aamupalaruokia riittää länsimaisesta ruuasta indonesialaiseen ja jopa sushiin. Tuoreita hedelmiä, vohveleita, erilaisia aasialaisia ruokia, munakaskokit ja muut eri kokkauspisteet. Saimme pöydän ulkoa laguunin vierestä ja ruokailuamme seurasi hyvän tovin kookas varaani läheisellä kivellä istuen.

Ja sitten rannalle tietenkin! Hotellilla on oma ranta, mutta käytännössä rannan hiekkaosa on vapaa kaikille ja hotellin rantatuolit on nurmikkoalueella. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupustelijat eivät saa tulla tuolien luokse tyrkyttämään mitään. Eivätkä kaupustelijat (joita on muutamia rannan edustalla) ole mitään tyrkyttäjiä muutenkaan, uskovat kyllä kerrasta. Ja ranta on leveä ja pitkä ja todella väljä, eikä meidän hotellin kohdalla näy muita kuin hotellin asukkaita ja niitäkin yllättävän vähän. Sopii meille!

Aurinko on polttavan kuuma ja suoraan yläpuolella. Rannalla on kyllä mukava tuuli eikä siellä tule varsinkaan varjon alla kuuma tai hiki pintaan niin kuin vaikka Thaimaassa tai Intiassa. Mutta iho palaa helposti, vaikka voiteissa olisi 50 kertoimia ja oleskelisi pääasiassa varjossa. Sen sain taas kokea, sillä ilmeisesti olin levittänyt voidetta hieman hätäisesti. Nenäkin paloi ja on nyt sitten punainen!

Rannan hiekka on pehmeää ja vaaleaa ja merivesi kirkasta, mutta aallokko on välillä melkoinen ja rannalla liehuu punainen lippu. Surffarit tietty tykkää ja rannalla harjoitellaan matalassa vedessä tämän tästä. Merivesi on aasialaisen lämmintä, eli minunkaan ei tarvitse miettiä uskallanko uida. Rannalla on myös hotellimme toinen allas, infinity pool, jonka vesi on kuin linnunmaitoa ja näkymä tietenkin mahtava. Onneksi, ja ihme kyllä, allas on rauhallinen.

Olin koko ensimmäisen päivän ihan täpinöissäni, sillä olin järjestellyt jo etukäteen kotoa käsin yllätystä Antille. Meille oli tiedossa romanttinen viiden ruokalajin illallinen pimeällä rannalla lyhtyjen valossa. Aika oli kello seitsemän ja tein kaikki vahvistukset sähköpostilla, jotta Antilla ei olisi aavistustakaan yllätyksestäni. Ja täydestä meni! Sain yllätettyä rakkaan aviomieheni täysin, vaikka koko homma ei mennytkään käsikirjoituksen mukaan. Siitä lisää myöhemmin!

Toisena päivänä eli tänään otimme ensimmäisen päivän uusintana, eli loikoilimme rannalla, mutta pidimme visusti huolta, ettei aurinko pääsisi polttamaan tällä kertaa. Illalla lähdimme resortin ulkopuoliseen maailmaan ja suuntasimme läheiselle ulkoilmaostarille syömään. Pelkäsin paikan olevan liian hieno, sillä olisin halunnut syödä indonesialaista katuruokaa. Pelko osoittautui sinällään oikeaksi, sillä ravintolat näyttivät hieman liian tyylikkäille ja monet tarjosivat kaikkea mahdollista pizzasta ja pastasta perinteisiin indonesialaisiin ruokiin. Ei kuitenkaan auttanut, yksi piti valita ja löysimme lopulta paikan, jossa pystyimme istumaan ulkona ja jossa oli edes hieman kitsit siniset ledivalot.

Lopulta olimme tosi tyytyväisiä valintaamme, sillä ravintolasta sai melko katuruokahenkisiä perus indonesialaisia ruokai ja kylmää Bintangia. Satay-vartaat (miksikä niitä nyt täällä kutsutaankaan) oli herkullisia ja paikallinen kalakeitto myös todella hyvää. Nasi goreng on tietenkin varma valinta ja pidän paistetusta riisistä yleensä maassa kuin maassa. Lopuksi käytiin vielä hakemassa Baskin-Robbinsin jätskit ja oli pakko testata green tea, vaikka tulikin sitte annoskateus Antin valitsemaan perinteisempään makuun.

Huomenna lähdemme hieman retkeilemään saaren sisäosiin, joten tulee tämän lekottelun keskelle hieman toimintaa. Sitten vielä kaksi päivää rantsua, jee!