Koska olimme haaveilleet uudesta länsirannikon road tripistä jo pitkän tovin, oli meillä hyvin tiedossa mitä kaikkea haluaisimme tehdä ja nähdä. Paitsi Los Angelesin osalta, sillä tiesimme vain, että kaupungissa olisi kiva viettää muutama päivä. Niinpä eilen, matkamme ensimmäisenä kokonaisena päivänä, meillä ei ollutkaan kovin selkeitä suunnitelmia. Koska olimme ajatelleet käyvämme Malibussa, päätimme ottaa sen agendalle heti alkuun. Edellisellä kerralla olimme ajaneet pätkän Mulholland Drivea iltapimeällä, joten saimme ajatuksen kokeilla samaa päivänvalossa. Siinäpä sitä olikin jo hyvin tekemistä puoleksi päiväksi.
Lähdimme siis Mulhollandille, jonne motelliltamme ei ole kovin pitkä matka. Pysädyimme samalla näköalapaikalla kuin viimeksikin ja pääsimme ihailemaan kaupunkia ylhäältä käsin (tämä oli muuten edellisen reissumme viimeisiä paikkoja missä kävimme, joten tässä oli hauska jatkumo). Ei voi olla parempaa tapaa aloittaa Losin lomaa kuin katsella koko kokonaisuutta auringonpaisteen ja hienoisen usvan läpi!
Ajelimme Mulhollandia eteenpäin Studio Cityn puolelle ja laskeuduimme alas Hollywoodin kukkuloilta. Tässä vaiheessa nälkä alkoi ilmoittelemaan itsestään edellisen illan hampurilaismätön jälkeen ja kurvasimme Ihopin pihaan tuhti aamupala mielessämme. Paikka oli kuitekin niin täynnä, että pöytäjono ei mahtunut edes sisätiloihin, joten päätimme luovuttaa heti alkuunsa. Sen sijaan ajoimme isommalle ostarille (olimme Northridgessä) ja tyydyimme food courtin antimiin sekä kartutimme samalla reissun vaatevarastoa, olimmehan lähteneet matkaan melkein tyhjin laukuin.
Matka Malibuun sisälsi ihania kukkulaisia maisemia, juuri niitä Kalifornian perusnäkymiä okranvärisiksi paahtuneine nyppylöineen ja kuivine puunrankoineen. Malibun pitkä ranta oli odotetusti täynnä, mutta mielemme teki kävelemään hiekkaan paljain varpain. Huomasimme kuitenkin pian, että kadunvarsipaikat oli viimeistä myöten täynnä. Sen sijaan rannan maksullisella parkkipaikalla näytti olevan tilaa, joten kurvasimme sinne.
Tai ei nyt ihan, sillä päädyimme autojonoon, joka jonotti paikkoja useampikaistaiseen autojonoon, joka eteni tuskallisen hitaasti parkkipaikan porttien läpi. Tihrustin aurinkolasieni läpi hinnan 12,5 dollaria ja sen myötä teimme ratkaisun, että emme mistään puolen tunnin rantakävelystä viitsisi maksaa moista summaa, kun tarkoituksena ei ollut jäädä rannalle pidemmäksi aikaa. Lisäksi autojono ei juurikaan edennyt, joten olisimme istuneet autossa vielä pitkään.
Lähdimme hieman harmistuneena ajamaan rantatietä pitkin takaisin Los Angelesin suuntaan. Poikkesimme heti seuraavassa kohdassa ylös rannan viereisille kukkuloille, sillä sieltä näytti kartan mukaan olevan käynti pienemmille rannoille ja mahdollisesti näköalapaikoille. Ja niin olikin, mutta myös siellä kaikki mahdolliset parkit oli ihan täynnä ja koska emme saaneet autoa mihinkään, oli pakko jatkaa taas matkaa.
Tässä vaiheessa Losin kurja puoli iski vasten kasvoja: et pääse mihinkään ilman omaa autoa, mutta kaikki paikat ovat sen myötä täynnä autoja, etkä saa omaasi mihinkään, joten et voi oikein tehdä muuta kuin ajaa autoa. Ja minä olisin halunnut haistella merta ja tuntea tuulen kasvoillani, en auton ilmastointia!
Ajelimme kuitenkin pitkin rantatietä ja huomasimme, että sen varsi oli aika lailla yhtä hiekkarantaa. Itse Malibukin näytti jatkuvan pitkän matkaa rannikon suuntaisesti. Yhtäkkiä huomasimme kohtuullisen matkan päässä rannasta vapaan kadunvarsipaikan ja kurvasimme heti siihen. Jee! Laskeuduimme jyrkkiä portaita alas pienelle rantakaistaleelle ja pääsimme sittenkin kokemaan pienen palan Malibua. Kiviä vasten iskevät aallto olivat melkoiset!
Paluumatkalla istuimme tuttuun tapaan ruuhkissa ja pääsimme takaisin motellille reilusti myöhemmin kuin olimme ajatelleet. Päiväunille ei jäänyt aikaa, ja vaikka edellisen yön vähiksi jääneet unet painoivat jo silmiä, päätimme lähteä iltakierrokselle: syömään Silverlaken alueelle ja ihailemaan auringonlaskua Griffithin observatoriolle.
Silverlakessa pysähdyimme ensimmäisen bongaamamme foodtruckin kylkeen, sillä se myi tacoja ja se sopi meille paremmin kuin hyvin. Ja hyviä tacoja saimmekin, vaikka niitä joutui jonon takia odottamaan melko pitkään. Innostuin lastaamaan erilaisia kastikkeita omaan annokseeni sen verran reippaasti, että myöhemmin sain hävetä silmät päästäni, melkein kirjaimellisesti, kun nenä ja kyyneleet valuen yritin viimeistellä illalliseni. Mutta voisin kyllä ruokailla tuolla vaikka joka ilta, nam! 5 dollarin hinta (3 tacoa ja juoma) ei myöskään huimannut päätä.
Pääsimme lähtemään Griffithille reilu puoli tuntia ennen auringonlaskua, mutta huomasimme pian sen olleen pieni virhe. Tai sitten virhe oli se, että oli sunnuntai. Joka tapauksessa autojono observatoriolle ulottui ”alas” asti, eli autossa olisi istuttu varmasti pimeän tuloon saakka, joten päätimme taas luovuttaa ja tulla uudelleen seuraavana päivänä.
Auringon alla 
Voi ei miten huonoa tuuria teillä on ollut yhden päivän aikana… lisäks eilen oli Jenkeissä isänpäivä, joten porukkaa on varmaan senkin vuoksi ollut liikkeellä sankemmin joukoin. Ihanaa kuitenkin seurailla teidän reissua nyt odottaessa omaa matkaa elokuussa koittavaksi! 🙂 Nauttikaa!
Me tollot tajuttiin vasta illalla, että isänpäivä tosiaan kyseinen sunnuntai, sekin selittää paljon! Mutta tänään päästiin Ihopiin syömään pienellä jonotuksella ja samoin saatiin auto parkkiin Manhattan Beachilla suht lyhyen etsiskelyn jälkeen ja vieläpä ihanaan parin dollarin hintaan, joten päästiin jalottelemaankin 🙂
Me testattiin tuossa alkuvuodesta Losissa liikkumista ilman autoa viikon verran, ja ihan hyvin pärjättiin. Se oli tietysti kätevää, kun ei tarvinnut miettiä parkkipaikkaa. Oli tarkoitus kyllä alun perin vuokrata auto, mutta luovuttiin ajatuksesta kun oltiin todettu, että sujuu se liikkuminen ilmankin. Mulhollandilla käytiin kylläkin sellaisella turistiajelulla, vaikka muuten mentiin busseilla ja metrolla.
Ihania nuo Losin maisemat ja palmut! Tykkäsin kaupungista tosi paljon ja menisin todella mielelläni sinne joskus uudelleen.
Mielenkiintoista kuulla, että autottakin voi lomaa viettää. Se riippuu varmasti paljon myös siitä, että missä haluaa käydä. Me oltiin Miamissa joku vuosi takaperin suurin osa ajasta ilman autoa ja todettiin, että sielläkin pääsi yllättäen moneen paikkaan bussilla. Mutta se matka vaan kesti tuhottoman kauan. Metro olisi tietysti ollut eri juttu 🙂 Ah, ne palmut on niiin ihania! Ne saa aina hyvälle tuulelle 🙂
Heh, kuulostaa kyllä niin Losilta tuo autossa istuminen. 😀 Siitä syystä mulla taitaa jäädä se kaupunki tulevilla reissuilla välistä, vaikka Griffith Observatorion maisemat on vielä kokematta. Ei vaan sytytä se autossa istuminen, vaikka tietty nuo palmurivit tuo aika paljon viihtyvyyttä!
Niinpä, se alkaa kyllä kypsyttämään! Mutta muuten niin hieno kaupunki, että itse oikein odotan, että lauantaina päästään vielä sinne yhdeksi yöksi 🙂
Ihania tuttuja LA-maisemia… mutta toki miinuksena ne ruuhkat. Niistä on kyllä vaikea päästä eroon siellä. Rannalta ei kannata oikeastaan poistua sisämaahan kello 15-16 jälkeen kuin vasta illalla
Ellei tosiaan halua viettää paria tuntia autossa istuen. Isänpäivä on varmasti pistänyt pakkaa vielä enemmän sekaisin. Me oltiin siellä juuri äitienpäivänä ja porukkaa oli aivan hurjasti liikenteessä. Malibusta ollaan aina lopulta saatu ilmainen parkki tienvarsilta, mutta pari kertaa ollaan saatettua joutua ajamaan edes takaisin 🙂 Nauttikaa reissusta! 🙂
Kiitos Sanna! 🙂 Kyllä se isänpäivä varmasti vaikutti siihen merkittävästi, tai ainakin muistelen, että edellisellä reissullamme 2 vuotta sitten mekin saatiin auto usein ilmaiseenkin/halpaan parkkiin, kun vähän vaan etsittiin. Hyvä vinkki tuo, että mihin aikaan rannalta ei kannata lähteä. Me kyllä ollaan usein lähdössä jo ennen tuota aikaa, joten ehkä ei ihan pahimmissa ruuhkissa edes olla oltu. Mutta ruuhkista huolimatta ihanaa kun meillä on vielä yksi yö (4th of July) Losissa ennen kotiinpaluuta 🙂