Floridan-lomamme alkoi Tampan vierestä Clearwaterista, ja se jatkui St. Pete Beachin ja Pass-a-Grille Beachin kautta Naplesiin. Saavuimme suloiseen Lemon Tree Inniin loppuiltapäivästä ja lähdimme heti tavarat nakattuamme kävelemään kohti rantaa. Samalla saimme ihastella kauniita ja hyvinhoidettuja katuja, joiden varsilla näkyi sekä viihtyisiä että varmasti isolla rahalla rakennettuja taloja. Ei ihme, sillä Naples on Jenkkien rikkaimpia alueita, mutta se oli hieman yllätys, ettei näitä taloja oltu ympäröity kauttaaltaan korkealla muurilla.
Rannalla meitä odotti loppuiltapäivän raukea auringonpaiste, paitsi että sen eteen tälläytyi kovaa vauhtia tumma pilvi. Ukkoseksi luulemamme ilmiö paljastui kuitenkin myöhemmin savupilveksi, joka tuli läheisestä maastopalosta. Pilven takaa kurkkiva aurinko näytti todella erikoiselta ja loi pitkälle, pehmeähiekkaiselle rannalle ihan oman tunnelmansa!
Lähdimme kävelemään kohti laituria, ja bongasimme matkan varrelta yhdet rantahäät. Voi, millaisia hääkuvia kyseinen pari saikaan, noin dramaattinen taivas taustanaan! Lisäksi pilvien lomassa kaarteli pienkone vetäen perässään onnittelukylttiä (oletettavasti) samaiselle parille.
Laiturilta käsin oli hauska katsella pelikaanien kalastamista, kuinka ne syöksyivät hurjan nopeasti ylhäältä alas merta kohti ja sukelsivat sukkana pinnan alle. Seurasimme pelikaanien ja pienten ”takatukkaisten” haikaroiden elämää tovin, kunnes huomasimme vedessä jotain vieläkin mielenkiintoisempaa: delfiinin! Delfiini pyörähteli laiturin vieressä useammankin kerran, vaikka antoikin odottaa itseään välillä. Emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet delfiiniä luonnon vesissä, joten vielä yhdistettynä epätyypillisen näköiseen taivaseen, oli hetki todella taianomainen.
Paluumatkalla kävelimme Naplesin ravintola- ja ostoskadun, 5th Avenuen kautta. Katu ei näyttänyt kovin amerikkalaiselta, vaan monet ravintolat henkivät eteläeurooppalaista fiilistä tyylikkäine ulkoterasseineen. Katselimme rantasandaalejamme ja shortsejamme ja päätimme jättää (todennäköisesti) kalliit viinilasilliset väliin ja läpsyttelimme takaisin motellillemme, jossa eläkeläiset katselivat iltauutisia (tai telenoveloita) telkkarit raikuen. Aamulla söimme varhain aamupalaa uima-altaan vieressä, auringon noustessa tällä kertaa lähes pilvettömälle taivaalle. Savun hajun haistoi vielä kevyesti Naplesin kaupungin rajalla, matkalla Evergladesiin alligaattoreita bongailemaan.
Auringon alla 
Kävin jo aiemmin ahmimassa Naplesin tunnelmat täältä mut piti vielä lukea uudestaan. On sen verran rakas kaupunki kyseessä ❤ Mää oon nähnyt tuolla kans usein delfiinejä laiturilta. Se on jotenkin ihan uskomatonta! Tuntuu, et ois jossain satukaupungissa.
Tuollaista valoa en oo ikinä nähnyt. Todella mahtipontinen! On kyllä erikoinen sävy hääkuviin joillekin ollut tarjolla! =)
Oli kyllä niin satumainen fiilis, kun huomattiin se delfiini! Mä kun olen yrittänyt jo vuosikausia nähdä delfiinejä meressä, oltiin sitten Aasiassa tai missä päin tahansa, missä niitä voisi näkyä tai yleensä näkyy. Mutta ei, en ole KOSKAAN nähnyt ainuttakaan, ja nyt sitten en osannut edes odottaa mitään. Vau! Tuolla pitää kyllä pysähtyä uudemmankin kerran, jos vielä reissataan Floridassa (ja miksi ei reissattaisi!). Kiitos vaan vinkistä Ulla, en mä olis ilman sua tiennyt tästä paikasta mitään!