Thaimaan lisäksi Istanbulin postaukset ovat jääneet puolitiehen, joten korjataan asiaa muutaman herkullisen kuvan verran. Osasin odottaa hyviä ruokia, mutta tämä oli se hetki, kun hurmaannuin baklavasta täysin. Ja kaikesta muusta. Voisin mennä Istanbuliin pelkästään syömään, vaikka toisaalta kaupunki itse on niin upea, että sitä on mahdoton vastustaa.
Hotellimme (Best Western President) tarjosi aamupalaa, joka sai hymyilemään joka aamu. Oli juustotiski ja lajitelma ihania tuoreita sämpylöitä ja muita leipiä. Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sekä oliiveja ja muita mezejä. Pieniin kippoihin laitettavia hilloja ja jälkiruuaksi halvaa. Lämpimiä ruokiakin toki löytyi, mutta en malttanut täyttää mahaani niillä. Hyvän aamupalan ei tarvitse olla kovinkaan monimutkainen, tuoreus maistuu aina! Eikä maisematkaan olleet hassummat.
Turkissa kun oltiin, oli kebab tietenkin listalla ja onhan se siellä ihan eri hyvää. Kokeilimme sekä tuttua iskenderiä että pätkittyä rullaversiota. Kebabin lisäksi listalla oli tietenkin mezet ja niitä syötiin sekä isomman aterian muodossa että pitkin matkaa. Söin ensimmäistä kertaa pyörtyneen imaamin, ja se oli tosi hyvää myös.
Viimeisenä iltana suuntasimme satamaan syömään perinteiset kalaleivät. Ruoka oli mitä yksinkertaisin, paistettu kalafile vehnäsämpylän välissä sipulin kera (annoksessa piti olla myös tomaattia, mutta en huomannut sitä), sitruunamehulla maustettuna. Olisin kaivannut leipäni väliin hieman jotain kastiketta, mutta satamakatukeittiöiden tunnelma oli kyllä kokemisen arvoinen. Nappasimme jälkiruuaksi pikarin sokeriliemessä lilluvia munkkeja, jotka olivat periaatteessa tosi hyviä, mutta lopulta ihan liian makeita.
Kiertelimme vielä aikamme kaupungilla ja huomasimme, että ehkä vielä yksi meze-lautanen puoliksi olisi paikallaan ja istahdimme rauhallisen poikkikadun ravintolan ulkopöytään. Helmikuussa tarkeni syödä ulkona, kunhan oli varustautunut toppatakilla ja paksulla kaulaliinalla. Parasta oli, että kaupunki oli siihen aikaan varmasti paljon rauhallisempi kuin turistisesonkina.
Auringon alla 
Oi ruokajutut ❤ Mun on tän postauksen innoittamana pakko mennä keittämään turkkilaista teetä ja juotava se noista ihanista laseista ^^
Se tee on niin hyvää, tuli juotua useampi lasillinen muutamassa päivässä 🙂 Mun olis kans pitänyt ostaa tuollaiset lasit!
Kiva postaus ja aivan upeat kuvat.
Osallistu kastehelmi arvontaan.
Hyvää keskiviikko päivää sulle.
Kiitos Pia! Kastehelmi-astiat on kyllä ihania! Hyvää keskiviikkoa sinullekin 🙂
Voihan mitä herkkuja! Ihan hetki sitten muistelin omaa jo parin vuoden takaista Istanbulin reissua, ja tämän postauksen siivittämänä reissukuume ei ainakaan yhtään hellittänyt 🙂 Todella kauniita kuvia ja joku ihana kissakin siellä joukossa mukana!
Kiitoksia! Kissat muuten yleensä inhoaa mua, mutta tämä oli ehkä ainoa poikkeus: hyppäsi tullessaan suoraan syliini ja nukkui siinä ehkä puolisen tuntia. Mikä kunnianosoitus!